Ihmisen Luku

Houreissa kiroissa
riipivän kauhun
se koruton virsi
niskasta sahatun
se routaan kutoo
kanteen kuoleman kenttien
karrelle kituu
meressä liekkien kylmien

houreissaan arkana
irvistellen kituu
suoliaan naaraten
pakoon ryömii kuolemaa
kerran kipua parahtaa
raukeana korahtaa
kalmanauer
helmoihinsa paimentaa

[kertosäe]

on VI riivaajaa
VI katkottua raajaa
ja VI päätä tuijottaa
katsoo suoraan sieluun
on kuusi mestaajaa
niistä kuusi manalle kastetaan
kun kuusi murhaajaa
sinua tuijottaa
ja polvistat viimeisen kerran